Minä

Minä olen Birgitta Mirja Marjatta Kuurne os. Karppinen

MINÄ OLEN BIRGITTA

Olen muuttanut alunperin Kainuusta Kuopioon ja Airakselaan. Muistissa on n 15-vuotiaana käydyt vapaa-ajanohjaajankurssit Sotkamon kansalaisopistossa. Päädyin kuitenkin kauneudenhoitoalan yrittäjäksi heti ammattikoulusta valmistuttuani v -78. Takaraivossa takoi ajoittain haave taiteen parissa työskentelystä. Taiteen luomisesta.

Osallistuin erilaisille taidekursseille ja niinä aikoina ymmärsin olevani oikeilla jäljillä huomatessani taiteen lisäävän hyvinvointia ja onnellisuutta pienyrittäjän stressaavaan arkirytmiin. Mutta näinhän siinä kävi, että lopulta tuo taiteen antama endorfiiniryöppäys sai minun janoamaan vain lisää.

Vuoden 2015 lopussa ilmestyi Kyllikki Nissisen kirjoittama ja minun kuvittama satukirja, jonka tekeminen laittoi tekemään ratkaisuja. Niinpä heti seuraavana vuonna huomasin istuvani kokopäiväisesti koulun penkillä 56-vuotiaana. Saatuani kuva-artesaanin opiskelut päätökseen, hamusin jo lisää. Valmistuin keväällä 2020 korukivi- ja jalometallialan artesaaniksi, korusepäksi. Olen pitänyt korukursseja mm. emalointi- ja helmikoruista sekä ohjannut Portaanpään Opistossa Värinää-taidekoulun taidegrafiikankursseja usean vuoden ajan sekä tällä hetkellä kansalaisopistoissa taidepajatoimintaa monipuolisin tekniikoin.

Taidenäyttelyjä olen pitänyt muutamia yksityisiä sekä ollut mukana useissa yhteisnäyttelyissä. Matka jatkuu ja tie vie.

Olen etsijä ja tutkimusmatkailija, välillä kaipaan siveltimiäni, välillä muovaan savea, lasia, kiviä, puuta, hopeaa, teen grafiikan kokeilujani. Opiskelen koko ajan jotain uutta.

Teoksen työstäminen on intuitiivinen prosessi, täynnä kerroksellisuutta, hapuilua ja hakemistakin.

Omassa taiteellisessa tekemisessä näen voimakkaan viehtymyksen estetiikkaan ja kauneuteen. Ja silloin, kun teos miellyttää silmää ja sielua, se on valmis. Lopputuloksena tavoittelen harmonista tunnelmaa nähtäväksi kuin luonnostaan.

Aiheena draamalliset naiskuvat ovat inspiroineet minua pitemmän aikaa.

Tällä hetkellä taide on minulle tärkeää niin yksityiselämässäni ja kuten myös osa työelämääni.

Olen nyt loppuelämäni mittaisella matkalla, oppimassa onnellisuutta. Se tarkoittaa minulle nimenomaan taidetta ja sen tekemistä vakavasti otettavalla tavalla.

Mikään ei ole arvokkaampaa kuin se tekemisen ilo ja onnistumisen tunne rakastamassaan lajissa, jota

satunnainen, pieni siveltimen veto tai kauniit värit voi tuottaa ihmisen mielelle. Se on suurta pääomaa ja

suola elämässä. Sen tunteen arvoa ei voi ymmärtää ennen kuin antaa itselleen luvan rohkeasti kokeilla.

Käsillä tekemisen lisäksi olen kirjoittanut runoja ja nauttinut laulamisesta, musiikista.